Voiko tuo suhde olla kaikille osapuolille ihan fine?

”Voiko tuo suhde olla kaikille osapuolille ihan fine?”

Usein kohtaan ennakkoluuloja, että olenko kumppanilleni ”se toinen” tai ”nuori rakastaja”. Kun vastaan kielteisesti, jatkokysymys on poikkeuksetta: ”Onko tuo todella kaikille osapuolille ihan fine?” Ihmiset pyrkivät käsittelemään oman maailmankuvansa ulkopuolisia asioita ensin kieltämällä ne. Että asia, josta ei tiedä, ei voi olla totta, koska jos se olisi, joutuisi hyväksymään oman vajavaisuutensa ja kehittymään. Pahimmassa tapauksessa tämä voi aiheuttaa provosoitumista epävarmuuden keskellä, mutta silloin kun jonkun maailmankuva järkkyy, on hyvä kuunnella ja pyrkiä selittämään ymmärrettävästi.

Ennen kuin vastaan otsikon kysymykseen, on hyvä ymmärtää, mistä kysymys kumpuaa. Heteronormatiivinen yhteiskunta tukee kahden (usein heteroseksuaalisen) ihmisen välistä romanttista suhdetta. Vähitellen myös muunlaiset suhdemuodot ovat saaneet yleisesti hyväksyttyä jalansijaa, kuten samaa sukupuolta olevien suhteet. Kulttuurissamme on hyväksyttyä erota, tapailla useampaa samaan aikaan, taas seurustella, taas erota. Viettää siis elämänsä useassa eri romanttisessa suhteessa. Mutta jostain kumman syystä näiden tekeminen yhtä aikaa ei ole yleisesti hyväksyttyä. Ihminen viehättyy helposti, mutta moraalikäsityksemme ei tue sitä, että saisi viehättyä ja nauttia useasta ihmisestä romanttisessa suhteessa samanaikaisesti. Mikä on sinänsä mielenkiintoista, koska ihminen ei kuitenkaan evoluutiossa ole kehittynyt sellaiseksi kivirobotiksi, joka voisi kieltää tunteensa systemaattisesti. Pitkissä parisuhteissa on jopa tullut hyväksytyksi ihastua toisiin, kunhan se vain ei johda mihinkään konkreettiseen. Jos hyväksyisimme useamman romanttisen suhteen samanaikaisesti, eli polyamorian, tunnettuna parisuhdemuotona, voisin väittää, että pettämistilastot putoaisivat.

Joten kyllä, tämä on kaikille osapuolille täysin fine. Kukaan ei ole kellekään ”se toinen” tai minkäänlainen kakkonen, vaan kaikki ovat mahdollisimman tasa-arvoisessa asemassa. Kaikki kykenevät kunnioittamaan toistensa tarpeita ja hyväksyvät nopeatkin tilanteiden muutokset, jos ne ovat oleellisia jollekin suhteelle. Jos yksi suhde voi huonosti, se heijastuu välittömästi myös muihin suhteisiin. Siksi toivomme toisillemme pelkkää hyvää. Tämän suhteen aikana olen vihdoin oppinut, mitä todella tarkoittaa, kun joku "tarvitsee vähän omaa aikaa" tai "omaa tilaa". Olen myös oppinut, että sen pyytäminen ei tarkoita mitään niin dramaattista kuin olin olettanut, vaan pelkästään hetkeä hengittää syvään ja olla rauhassa ajatustensa kanssa.

Polyamorinen suhde vaatii toimiakseen avoimuutta. Avoimuuden merkitys itselleni on korostunut nykyisen suhteen myötä, vaikka aina olen kokenut olevani avoin ja rehellinen ihmissuhteissa. Totta kai on myönnettävä, että useamman ihmissuhteen pyörittäminen arjessa ei aina ole helppoa ja mutkatonta. Täytyy priorisoida, järjestellä, suunnitella, ottaa huomioon, kuunnella ja kertoa.  Kun suhteet perustuvat avoimuudelle, ei ehdi antaa tilaa esimerkiksi kateudelle tai mustasukkaisuudelle. (Näistä kalvavista tunteista olen löytänyt itseni aiemmissa suhteissa) Jos jokin painaa mieltä, se täytyy sanoittaa ja käsitellä mahdollisimman pian, ettei se kasva möröksi ja muuta toimintaa merkittävästi.

Tähän liittyy vahvasti viestiminen, kommunikointi ja uskallus kertoa omista ajatuksistaan ja tunteistaan sellaisina kuin ne sillä hetkellä ovat. Täytyy uskaltaa viestiä suoraan ja avoimesti vaikka se pelottaisikin. Siihen pelkoon voi usein liittyä aiemmin mainittuja defenssejä, mutta niidenkin sanominen sillä hetkellä on tärkeämpää ja kehittävämpää kuin patominen. Vain mainitsemalla ja kertomalla tunteistaan, niitä voidaan yhdessä käsitellä, ja tunnistaa, mistä pelkoreaktio johtuu. Ja kun kumppani kertoo sellaisesta asiasta, sitä ei pidä ottaa henkilökohtaisena hyökkäyksenä, koska pelkoreaktio perustuu toisen aiempiin kokemuksiin mitkä heijastuvat pelkona nykyisyyteen. Niistä syntyy keskustelu, joka poikkeuksetta johtaa vahvempaan yhteyteen ihmissuhteessa. Kertomalla peloistaan, osoittaa hyvin syvää luottamusta kumppaniin, koska omien pelkojen jakaminen toisen kanssa on kuin antaisi toiselle ladatun kiväärin piipunsuu omalla ohimolla. Niitä voi käyttää toista vastaan, mutta niiden kautta voi oppia ymmärtämään toisen reaktioita myös sanattomalla tasolla. 

Aina on hyvä päättää aikamme suureen filosofiin, Robiniin. 

”Mut mun elämässä riittää kun oot tässä”